On ilmoja pidellyt

Minulla on muutakin yhteistä englantilaisten kanssa kuin puutarhamieltymykset: Sään vatvominen.

Olen tehnyt puutarhamuistiinpanoja jo kolmen vuoden ajan. Tämä kevät on tähän asti ollut suunnilleen samassa vaiheessa kuin keväät 2002 ja 2004, ehkä korkeintaan päivän tai pari myöhässä. Narsissien H-hetki oli odotettavissa vapunpäivänä.

Kunnes iski tämä pieni jääkausi. Joku puutarhuri olisi saattanut ottaa ehkä kokonaisen viikon lomaa viettääkseen sen istumalla kukkivien narsissiensa keskellä. Ja nyt sitä samaista puutarhuria saattaisi pelottaa se, että tiedossa on vain narsissinvarsien katselua.

Aika näyttää, ja ei tässäkään näyssä nyt mitään vikaa ole.

Lehtikompostointia

Selailin vanhaa puutarhalehteä ja luin pitkän artikkelin kompostoinnista noin vuodelta 2003. Sain siitä jopa irti jotain uutta nyt parin vuoden käytännön kokemusten jälkeen.

En voisi mitenkään heittää pois vanhoja Kotipuutarhoja ja Viherpihoja, mutten kyllä aio tilata niitä enää. Parissa vuodessa niiden jutut alkoivat toistaa itseään, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää: Puutarhanhoidon perusasiat kun ovat aika muuttumattomia. Ja lehden suuntaaminen lähinnä aloitteleville puutarhaihmisille on varmaan taloudellisesti kannattavinta.

Lehtilistalla on enää kaksi pakollista: Gardeners' World, joka onnistuu yhä inspiroimaan ja 25 Beautiful Gardens, joka on juuri sitä mitä puutarhalehdeltä tässä puutarhuriuran vaiheessa haluan: Kuvia huikaisevan kauniista puutarhoista, käytännön esimerkkejä siitä, mitä ihanaa puutarhassaan voi saada aikaan. Asiaa auttaa se, että ihannepuutarhani on klassinen englantilainen Cottage Garden, ja niitähän brittilehdistä löytyy.

Vaihteeksi luonnonlajeja: Lehtoimikkä nupulla.

Kerro kerro kuvastin

Tänään olisin laittanut kuvan sinivuokosta, mutta Sanni ehti ensin.

Siinä vaiheessa kun aloin bloggaamaan, [köh, köh, jo kuukausi sitten, mitäs me vanhat konkarit...], en onnistunut löytämään yhtään muuta (suomenkielistä) ainoastaan puutarha-aiheista blogia. Nyt meitä on Puutarharingissä jo seitsemän. The more the merrier, tottakai, mutta kuten huomasin tänään, silläkin on seurauksia.

Miksen mielestäni voisi laittaa toista kuvaa sinivuokosta? Välttääkseni turhaa toistoa? Ollakseni erilainen? Saiko Sanni tämän päivän sinivuokko-oikeudet?

Tunnenko minä kilpailevani muiden kanssa? Vaivaako minua, gulp, blogikateus?

Ja nyt äkkiä, ennen kuin joku muu ehtii ensin: Ritarinkannuksen alut.

;)

Väsynyt, mutta onnellinen

Kolme päivää puutarhanhoitoa ja minä olen ihan puhki.

Keväthavaintoja tuli tehtyä sitruunaperhosesta sinivuokkoon. Töitä tuli tehtyä sen verran että viiden päivän lepäily laakereilla ei ole yhtään huono ajatus.

En myöskään ollut ainoa talvilevolta herännyt puurtaja.

Mustaa kultaa

Tänään pääsee taas puutarhoimaan.

Ja mikä onkaan tällä kertaa se, jonka näkemistä ei jaksa odottaa? Narsissit ehhei, ei pionit, ei mikään muukaan kasvi. Se on komposti. Viime viikolla sekä uuden, että vanhan kompostikehikon, noiden puusepäntyön taidonnäytteiden (minä tein, ihan itse!), sisältö oli vielä sen verran jäässä, että sen statuksen arviointi oli mahdotonta.

Aloitin ikioman kompostoinnin kaksi vuotta sitten. Luin kirjoista ohjeita, pinosin ruskeaa ja vihreää oikeaoppisesti vuorotellen ja kastelin koko kasan. Olo oli kuin lapsella jouluna kun ensimmäistä kertaa huomasin, että sieltä nousi lämpöä. Sen verran vähän sitä kuitenkin tuli hoidettua, ettei yhdessä vuodessa tullut valmista. Mutta ehkä nyt.

Malja maalle

Meinasi melkein jäädä kirjoittamatta lumikelloista. Yksi syy siihen on se, että vaikka kuinka konttasin maassa en onnistunut saamaan aikaan hyviä otoksia.

Lumikellot olivat asuneet kertoman mukaan savessa, ja kun kaivoin niitä hellästi ulos ostomultaa täynnä olevasta purkista olin suorastaan järkyttynyt sipulien ympärillä olevan paakun koostumuksesta. Se oli todella savea, sitä itseään.

Puutarhakirjojen kuvauksista olen arvaillut, että puutarhamaani on sitä kaikkein parasta sorttia jota löytyy, ei savea eikä hiekkaa, vaan multavaa ihanaa maata. Mutta ennenkuin ymmärtää, että asiat voisivat todella olla toisin, ei hyvää onneaan osaa arvostaa.

Ehkä näiden kuvien päätähtenä ei pidäkään olla nuo lumikellot, jotka toivottavasti kulttuurishokista huolimatta päättävät kotiutua, vaan niiden uusi koti.

Palataan asiaan

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin kaksi suosikkikasviani ovat pionit ja narsissit. Niillä on kauneutensa lisäksi monia hyviä puolia: Molemmat menestyvät erinomaisesti Suomessa, ovat pitkäikäisiä puutarhassa, tarvitsevat hyvin vähän huolenpitoa istutuksen jälkeen ja molempien kasvamista pääsee seuraamaan heti puutarhakauden alettua. Lisäksi niiden kukinta- ja hankinta-ajat eroavat toisistaan, joten ne eivät kilpaile keskenään minun huomiostani.

Mikä johtaakin ajatukset siihen, että kohta ovat pionivalikoimat parhaimmillaan.

Kyllä minä muistan, mitä tuli vannottua. En silti pysty olemaan lukematta puutarhakauppiaiden pionilistoja. Voisin luetella heti ainakin kymmenen pionia, jotka on ihan pakko saada. Tämä lupaus on kuitenkin järkevää pitää. Se maistuu silti kitkerälle ja kaurapuurolle.

Ensi vuotta odotellessa: Festiva Maxima.

Elonmerkkejä

Kahdeksasta ruukkupionista näyttää olevan ainakin kolme elossa. Luonnollisesti parhaiten näyttää selvinneen se, joka oli unohtunut heinien alle ja jäänyt "pelastamatta" kasvimaahan. Hohhoi.

Herra Presidentti onkin sitten suorastaan tavattoman elinvoimainen ja pukkaa pirteän kirsikanpunaisia versoja oikein joukoittain.

Vaikka koko konkkaronkka selviäisikin hengissä, voisin silti lyödä itseäni puutarhalapiolla. Jos ne olisi istutettu heti, niin ne olisivat viime vuonna ehtineet kehittää hyvän juuriston. Nyt kukintaa joutuu ehkä odottelemaan vuoden enemmän, sikäli kun talven koettelemukset eivät ole siirtäneet sitä jo muutenkin eteenpäin.

Woodrow Wilson oli muuten Yhdysvaltojen 28. presidentti.

I'm a slave 4 U

Tänä viikonloppuna tuli paiskittua hommia.

Perennapenkit on siistitty, talventörröttäjät katkottu, viime kesän laiskuuden ansiosta rehoittamaan päässeet rikkaruohot poistettu narsissien tieltä, vadelmat harvennettu, lumikellot istutettu ja haravointi on aloitettu.

Ja silti niin paljon jäi vielä tekemättä. Tämän puutarhurin viikossa kun ei ole seitsemää päivää vaan kaksi.

Muitakin puutarhablogeja tuntuu putkahtelevan esiin melkein samaan tahtiin kuin neniä pukkaa näkyviin narsissipenkissä. Kai sitä sitten pitää liittyä joukkoon tummaan.

Viikonlopun otokset ovat yhä kamerassa, joten Sarahia vaan Sarahin perään. Alla La Bernhardt juuri aukeamassa.

Murhaajan tunnustuksia

Eilisen lomapäivän aikana oli työpöydälle ilmestynyt kolme ruukullista lumikelloja puutarhaan siirrettäväksi. Puutarhan ainokaiset tapoin vahingossa Suuren Narsissisiirron yhteydessä kolme vuotta sitten.

Aloittelevana puutarhurina en tiennyt, ettei lumikellon sipuli kestä kuivumista. Lumikelloraasut päätyivät ainakin kuukaudeksi krookusten kanssa samaan laatikkoon odottelemaan multaan pääsyä. Krookukset selvisivät hengissä. Lumikellot ei.

Alla selviytyjät.

Vannomatta paras

Palailin juuri Kevätpuutarha 05-messuilta. Etukäteispeloista huolimatta onnistuin hillitsemään itseni Pionien Kodin osastolla, pääasiassa siksi ettei messuvalikoimassa ollut mitään haluamaani. Mukaan tarttui muutenkin ainoastaan loistavia hanskoja ja 25 Gladiolusta.

Sitähän tuli vannottua etten osta taimia tai siemeniä. Gladiolus on mukula. Taivasosuus on yhä tiedossa.

Huolimatta kaihoisista katseista haketinten suuntaan onnistuin poistumaan ilman sellaistakin. Nappisuoritus kaikenkaikkiaan.

Vanhoja otoksia taas, Sarah nupulla.

Katumusharjoituksia

Ruukuissa rääkätyt pionit eivät ainakaan vielä näytä mitään elonmerkkiä. Niihin tehty rahallinen sijoitus oli, ei ehkä nyt huomattava, mutta sen verran suuri, että voi kyllä potkia itseään jos ne ovat jäätyneet hengiltä. Puhumattakaan siitä, että jokainen lajike oli tarkoin valittu ja haluttu.

Jos olisin vanhanajan koulussa joutuisin kirjoittamaan taululle sata kertaa: "En enää koskaan osta mitään mille ei ole valmista paikkaa puutarhassa".

Sarah on sentään hengissä.

Nenä keskellä penkkiä

Jokapäiväinen polkkaus on jäänyt sitten väliin, ilmeisesti minulla on loppujen lopuksi jotain elämää puutarhan ulkopuolellakin :)

Kevään voi kuitenkin julistaa virallisesti alkaneeksi, sillä perjantaina näkyi narsissipenkissä elonmerkkejä.