Malja maalle

Meinasi melkein jäädä kirjoittamatta lumikelloista. Yksi syy siihen on se, että vaikka kuinka konttasin maassa en onnistunut saamaan aikaan hyviä otoksia.

Lumikellot olivat asuneet kertoman mukaan savessa, ja kun kaivoin niitä hellästi ulos ostomultaa täynnä olevasta purkista olin suorastaan järkyttynyt sipulien ympärillä olevan paakun koostumuksesta. Se oli todella savea, sitä itseään.

Puutarhakirjojen kuvauksista olen arvaillut, että puutarhamaani on sitä kaikkein parasta sorttia jota löytyy, ei savea eikä hiekkaa, vaan multavaa ihanaa maata. Mutta ennenkuin ymmärtää, että asiat voisivat todella olla toisin, ei hyvää onneaan osaa arvostaa.

Ehkä näiden kuvien päätähtenä ei pidäkään olla nuo lumikellot, jotka toivottavasti kulttuurishokista huolimatta päättävät kotiutua, vaan niiden uusi koti.