Kun lupiini on ihmiselle susi
Viikonlopun puutarhatöissä päästiin jo mullan kanssa leikkimis -asteelle. Ainoat viime vuoden vähemmän menestyksekkäästä perennoiden suorakylvöyrityksestä selvinneet kasvit eli lupiini My Castle't olivat luonnollisesti jääneet asumaan keskelle yläkasvimaata. Muistin kyllä lukeneeni, että lupiinit inhoavat siirtoa, mutta huihai, ei ollut pienintäkään aikomusta jättää niitä siihen oleilemaan pysyvästi. Ruukkutuomio siis oli tiedossa.
Selvisi sitten sekin, miksi lupiinit inhoavat siirtoa. Jahka sain kaivettua niiden puolivälissä Kiinaan matkalla olleet juuret ylös havaitsin että syvimmät kärhöruukutkaan eivät riittäneet isoimmille vonkaleille. Oli sitten pakko haukata yläkasvimaan reunasta pala ja sijoittaa monsterit siihen, seurakseen ne saivat ahtaasti asuneita ritarinkannuksia. Ruukkuihinkin jäi vielä 8 minimonsteria. Ei kellään olisi akselilla Helsinki/Hattula lupiinintarvetta?
Selvisi sitten sekin, miksi lupiinit inhoavat siirtoa. Jahka sain kaivettua niiden puolivälissä Kiinaan matkalla olleet juuret ylös havaitsin että syvimmät kärhöruukutkaan eivät riittäneet isoimmille vonkaleille. Oli sitten pakko haukata yläkasvimaan reunasta pala ja sijoittaa monsterit siihen, seurakseen ne saivat ahtaasti asuneita ritarinkannuksia. Ruukkuihinkin jäi vielä 8 minimonsteria. Ei kellään olisi akselilla Helsinki/Hattula lupiinintarvetta?
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home