Mustaa kultaa

Tänään pääsee taas puutarhoimaan.

Ja mikä onkaan tällä kertaa se, jonka näkemistä ei jaksa odottaa? Narsissit ehhei, ei pionit, ei mikään muukaan kasvi. Se on komposti. Viime viikolla sekä uuden, että vanhan kompostikehikon, noiden puusepäntyön taidonnäytteiden (minä tein, ihan itse!), sisältö oli vielä sen verran jäässä, että sen statuksen arviointi oli mahdotonta.

Aloitin ikioman kompostoinnin kaksi vuotta sitten. Luin kirjoista ohjeita, pinosin ruskeaa ja vihreää oikeaoppisesti vuorotellen ja kastelin koko kasan. Olo oli kuin lapsella jouluna kun ensimmäistä kertaa huomasin, että sieltä nousi lämpöä. Sen verran vähän sitä kuitenkin tuli hoidettua, ettei yhdessä vuodessa tullut valmista. Mutta ehkä nyt.