Frost bites

Näillä säillä on hienoa omistaa koira. Ihan oikeesti. Ilman sitä kukaan ei olisi onnistunut vakuuttamaan minua lähtemään eilen ulos kahdeksi tunniksi nauttimaan siitä kauneudesta, minkä viime viikon lumipyry ja eilinen auringonpaiste saivat aikaan.

Puutarha-aiheista sanottavaa... umm.... Siemenluetteloita tipahtelee edelleen postiluukusta. Kauppilalla oli kaupan root trainerseja, joita olen himoinnut jo vuosia. Saisikohan niitä jostain muualtakin?

---

Finland has been enjoying quite cold weather recently. It's been -20C every day since last Wednesday. We apparently have a cold spell like this about every third winter. The cold has been accompanied by lovely sunshine and since the cold also brought snow, the nature has truly been doing it's best to look like the Winter Wonderland.

I only use pictures taken in my garden on this blog, but this blog can give you an idea what it looks like here at the moment.

Below is the southern view (at sunset) from my garden taken at Christmas 2004. The cottage (and garden) is surrounded by farmland to the south and woods to the north. It's located on a small hill and is quite private, we only have two farms as neighbours.

Uusia haasteita

Tultuani tuplahaastetuksi täytynee sitten ottaa näppis kauniiseen käteen ja tunnustaa omituiset tapansa... Hmmm...

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Puhun jatkuvasti itsekseni
2. Syön Brunbergin suukot pohjasta aloittaen
3. Kun maailma (tai puutarha) ahdistaa, tykkään lukea jo miljoonaan kertaan luettuja lastenkirjoja (Muumikirjat, Runotytöt, Ruohometsän kansa, Harry Potterit)
4. Jos kurkku on kipeä, en saa nukuttua ennen kuin käärin pitkät kalsarit kaulan ympäri
5. Keräilen (lattialta löytyneitä) kissanviiksiä

Oletteko te järkyttyneitä? :) Ja onko kaikki puutarhabloggaajat jo haastettu?

No, minäpäs haastan poissaolevan oloisiakin, eli Sannin, Sasitan, Upouuden puutarhabloggaajan, ainoan oikeasti tuntemani bloggaajan, ja.... Kleon

Puutarhaan on luvattu torstaiksi -25C, mikä varmaan lienee ylin lämpötila. Viime kesän uusien kärhöjen etiketeissä luvattiin niiden olevan talvenkestäviä juuri tuohon miinus kahteenviiteen asti. Saas nähdä miten pikkuisten käy.

Alakerrasta löytyy Hosta Fortunei Albopicta.

---

Answering the Finnish meme above took so long that I really need to go to bed, but here's a picture at least...

The wintery photos get boring after a while, so something nice and spring-like for a change, Hosta Fortunei Albopicta emerging in the Spring.

Ne tietää, että me ollaan täällä

Onnistuin eilen vihdoin hankkimaan itselleni tavan lukea RSS-feedejä. Ulkomaisten puutarhablogien seuraaminen oli aika turhauttavaa, jollei mahdotonta ilman moista, ja kuten aina teknologian ihmeiden viimein saavuttaessa minut en voi tajuta miten koskaan pärjäsin ilman (nimim. Rakastan palavasti nauhoittavaa digiboxiani, vaikka se maksoi kuin synti, ja haaveet uudesta kamerasta voi haudata vähäksi aikaa).

Myöhemmin tsekatessani päivittyneitä blogeja huomasin, että yhdessä oli entryn aiheena meikäläisen blogi :) Nostettuani leuan ylös lattialta kommentoin ja loppujen lopuksi vaihdoin sähköpostia Kathyn kanssa.

Jaskan aloitettua suomi/ruotsi-bloggauksen pohdin hetken pitäisikö kokeilla yhdistelmällä suomi/englanti, mutta hylkäsin ajatuksen. Mutta ehkä asiaa voisi harkita nyt uudelleen. Esimerkiksi Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille bloggaa sujuvasti molemmilla, ja ehkä voisin kokeilla samassa hengessä - ilman, että erikielisten entryjen tarvitsee muistuttaa toisiaan ollenkaan. Joten älkää naurako, seuraa toista kotimaista...

---

Yesterday I discovered that my little blog has been "found out" by Kathy because of a teeny little link I made, and since that has evidently caused at least one other visit by an English speaking person (Hi Bill!), I decided to blog at least one entry in English, just to find out how it feels :)

As my Finnish readers know, I actually don't have much to say as a rule, and it also being winter and all. So perhaps I'll just introduce myself shortly.

I'm 32 old and an aspiring old maid, complete with two cats (and a dog). I'm a weekend gardener, meaning that I don't actually live next to my garden which is located some 100 kilometres north of Helsinki, where I live. I've been gardening for four years now. Before that the garden was basically neglected for years, but it is very slowly but surely starting not to look like an eyesore. In gardening I have to deal with the Finnish climate, which makes gardening absolutely impossible between November and March, and very hard for the rest of the year :) My favorite plants are daffodils and peonies, which will be evident to anyone bothering to check the archives...

Below is a picture of a shrub rose covered in snow. I hate the way the branches bend under the weight of snow during the winter and so I did my best to shake the snow off. But only after I took the picture :)

Salamaakin nopeammin

Viime kesän suurimpia floppeja oli alakasvimaan kohtalo. Käytin ainakin puoli päivää sen valmistelemiseen istutuskuntoon keväällä, ja sitten en istuttanut siihen muuta kuin pari riviä laiminlyötyjä porkkanoita, sekä herneitä, joista iti yksi.

Voisinpa väittää, että kyseessä oli tieteellinen kokeilu "Kuinka nopeasti rikkaruohot valtaavat paljaan mullan", mutta ei, yleinen saamattomuus/päättämättömyys/laiskuus vain otti vallan. Puutarhointi on vähän kuin jonglöörin hommaa, ja minulla ei ainakaan vielä ole tarpeeksi taitoa pitää kaikkia palloja ilmassa yhtä aikaa.

Alla talvi on peittänyt yllämainitun rappion kauniiseen lumivaippaan.

I'm a believer

Yksi puutarhaprojekti saatiin eilen talvesta huolimatta päätökseen; onnistuin vihdoin järjestämään kaikki viime kesänä otetut puutarhakuvat ja nimeämään ne. Monesta aiheesta oli jäänyt ottamatta kuvia, ja parista kasvista oli vain suttuotoksia, joita ei silti raaski tuhota, koska ne ovat ainoita muistikuvien tukia.

Pioneista useimmat upouudet ja vähän vanhemmat jättivät viime kesän kukinnan väliin. Ainoastaan kaksi uutta kukkijaa, Marechal McMahon ja Mme Emile Debatene jaksoivat loppusuoralle. Emilen ainoasta nupusta tuli keskinkertainen kuva, joka komeili blogissa elokuussa, Marechalista on vain kaksi suttuista kuvaa, joista jo otettaessa näki, että väri ei vastaa aitoa. Mutta täytyy vain toivoa, että ensi kesänä tulee paljon kukkia, ja että valokuvauksen salat eivät enää jää mysteeriksi. Sillä jos puutarhanhoito vaatii puutarhurilta jotain, se on pääasiassa rautaista uskoa tulevaisuuteen.

Ja tähän onkin hyvä pistää puutarhablogilinkki Ruotsista: The optimistic gardener.

Jotenkin tuntui väärältä laittaa keväisiä kuvia, joten palataan talveen. Alla vuohenputki lumikuorman alla. Oikealla alhaalla kuvassa näkyy pienenä möykkynä puutarhurin uskollinen sidekick - multainen noutaja.

Haamupäivitys

Leiskan pienimuotoinen vääntely sai aikaan valepäivityksen blogilistalla, joten kai sitä on pakko jotain sanoa oikeastikin...

Lisää keväänmerkkejä löytyi tänään: uusi puutarhablogi!

Jaska sinne oli jo löytänytkin, muttei mitään ollut maininnut. Tsot tsot. Veikkailin, että vasta maaliskuu toisi vihreään joukkoon lisää väkeä, mutta saa sitä olla etuajassakin :)

Tämä vanha kuva löytyi vielä kuvahakemistosta: pioni-narsissipenkki keväällä 2004. Jota ei pidä sotkeman tolppa-narsissipenkkiin (ent. uusi narsissipenkki) tai uuteen narsissipenkkiin (jonka ura uutena narsissipenkkinä tulee todennäköisesti jäämään valitettavan lyhyeksi) :)

Auringonpaistetta

Kevään täytyy olla tulossa, kun kaksi puutarhablogia oli päivittynyt sitten viimekäynnin blogilistalla. Ensimmäinen siemenluettelokin putkahti postiluukusta viime viikolla.

Jotenkin vuoden vaihtuminen ja se, että tänä vuonna kevät ja kesä ovat vielä edessä, on lisännyt optimismia :)

Kuva on auringonlasku toissa vuoden jouluaatolta.

Uudet kujeet

Hups, joulukuu sujahti ohi ilman yhtään bloggausta. Tosin mitään puutarha-aiheista sanottavaa ei olisi ollutkaan. Kävin sentään jouluna katsomassa miltä näyttää lumen alla nukkuva puutarha. Enää kolme kuukautta odotusta.

Alla luminen pariskunta kärhö Warsawska Nike ja syreeni Mme Lemoine.