Kesän aikaa

Vielä ollaan maaliskuussa ja takana on jo kolme puutarhassa vietettyä viikonloppua. Varsinainen puutarhanhoito antaa vielä odottaa itseään, mutta alan taas selvästi tottua puutarhakauden kaksijakoiseen elämään, jossa puolet ajasta vietetään puutarhassa ja toinen puoli kuluu lähinnä puutarhaan kaivaten :)

Viime viikon lumimyräkän jäljet sulivat hitaasti pitkin viikonloppua ja tekemiset rajoittuivat lähinnä sulamisen tehostamiseen jäätä hakkaamalla, sekä pienimuotoiseen viattomien oksaraukkojen sahailuun. Avitin hitusen lumen sulamista lumikellojen kohdilta, minkä jälkeen Galanthus nivaliksen nuput edistyivät selvästi yhdessä vuorokaudessa ja vähän surullisilta näyttäneet G. elwesiitkin saivat ihan uutta puhtia.

Nyt käy kyllä puutarhatonttua kateeksi kun on kolme päivää ihanaa kevättä luvassa. No, ainakin ensi viikonloppuna taitaa lumet olla entisen talven sellaisia ja puutarhassa on toivoa päästä tositoimiin. Alla G. elwesiit.

Meidänpä puutarhatontulla onkin moottorisaha

Talviseksi ennustettu Pääsiäinen onnistui tarjoamaan pieniä kevätväläyksiä: Lämpöiseltä seinustalta pystyi jo pari saavillista haravoimaan täyteen vaahteranlehtiä, ja maanpinta oli sen jälkeen ihanaa mutamössöä, johon jäi melkein saappaat jumiin. Haravointi paljasti myös syysleimujen ja akileijojen pikkuiset alut, jotka toivottavasti ei heittäneet henkeään kun yöt oli reippaasti miinusmerkkisiä. Ritarinkannuspenkistä oli paljaana sen verran pintaa että talventörröjä sai otettua jo pois ja sielläkin näkyi ihania kirkkaanvärisiä alkuja. Ainakin yksi narsissinnenä kurkisti lumen keskeltä melkein joka narsissipenkissä ja muurahaiset liikuskeli auringonpaisteen määrästä riippuen rivakammin tai hitaammin pesän huipulla. Pääsiäisen lopuksi luontoäiti pisti vähän enemmän pökköä pesään ja lunta pyrytti oikein kunnolla, mutta tänään iltapäivällä vesi valui taas katoilta solkenaan. Meidän ylängöllä lämpötila ylitti muutenkin joka päivä nollarajan, ja se tuli huomattua ettei siihen paljoa tarvita että lumi sulaa. Mikä on hieno juttu kun katsoo millaisia säitä on taas luvattu [huokaus].

Puutarhakuvausta vaivasi vähän taaskin mañanaismi. Eli kun on liian laiska ottaakseen kuvia justhetinyt, niin sitten kun viitsisi niitä kuvia ottaa on kuvauskohteen päällä jo lunta viisi senttiä. Narsissinneniä lienee tässä blogissa nähty ihan tarpeeksi, eli esitellään tämän Pääsiäisen isoin puutarhasaavutus: Vihdoin viiden vuoden muokkailun jälkeen silmää miellyttävä koivikko puutarhan reunalla.

Puutarhassa taas

Taas tuli tehtyä bloggauksen suhteen katoamistemppu, mutta pienen koiran jalat aiheuttaa suurta surua. Stressi kulminoitui sitten perjantaina siihen, että säästä viis, minä lähdin hakemaan sielunhoitoa varmimmasta lähteestä minkä tiedän, eli omasta puutarhasta. Perjantaina ehdin vähän kurkistaa lumikellojen kukintaa (viime syksynä istutetut G. elwesii't) ja narsissinneniä katsella sekä ajatella että otetaan niitä kuvia huomenna. Luontoäiti päätti kuitenkin toisin ja lauantaiaamusta lähtien sitten ihailtiin lähinnä lumikinoksia.

Viikonlopun ykköstavoite kyllä toteutui, eli henkistä rauhaa löytyi roppakaupalla. Fyysistä tekemistä ei niinkään; Lauantaina sahailin yhdeksän puuta poikki ja pinoon, sunnuntaina tekemisen puutteessa aloin pyöritellä lumipalloa ja siitähän muotoutui sitten luminarsissisipuli poikasineen :) Jään odottelemaan jännityksellä mitä ihmettä saankaan aikaan jos Pääsiäisenä sää on luvatun arktinen.