No onkos tullut kesä nyt talven keskelle

Tänään oli ilmassa aitoa kevään tuntua kun aurinko paistoi ja maa pilkotti lumen alta. Litsislätsislätäköitä oli siellä täällä ja talitintti lauleskeli kevätlaulua. Huomattavasti siis ilahduttavampaa säätä kuin tämän talven perussetti: Maa mustana ja vettä sataa. Jotenkin olen silti vakuuttunut siitä että jossain vaiheessa tässä saadaan vielä niskaan kahdenkymmenen asteen pakkaset. Viherpeukalot pystyyn että kasveilla on siinä vaiheessa kunnon lumipeite päällään.

Pionitilaus on nyt sitten lähtenyt Tanskaan, sieltä on (toivottavasti) tulossa:

• Alertie
  
• Bowl of Cream
• Dinner Plate
• Moon River
• Mrs. F.D. Roosevelt
• Pink Parfait
• White Cap

Olen aina pitänyt kasvitilausten rahanmenon oikeutuksen mittarina sitä, että osaan luetella kaikki niissä olevat kasvit ulkomuistista. Tuon listan tekeminen sujui iisipiisisti :) Unelmana on nähdä niiden kaikkien kukkivan vuonna 2010. Pioni Sarah Bernhardt istutettiin pikkuisena kahden varren taimena vuonna 2001, ensimmäisen kukan se teki vuonna 2003. Allaoleva kuva on otettu viime kesänä.

Talviale

Marraskuussa kun oli ensimmäinen oikealta talvelta tuntuva päivä laskin kuinka monta päivää vielä olisi huhtikuun ensimmäiseen päivään: niitä oli 140. Maanantaina ollaan niistä numerossa 70. Melkein puolet talvesta ollaan siis ainakin Helsingin seudulla päästy läpi ilman kovia pakkasia, ja valitettavasti myös lähes ilman lunta. Ensi viikolle on vähän luvassa talventuntua, mutta meteorologinplanttu mutisi jotain sään lämpenemisestä viikonloppuun mennessä. Pöh. Ei sitä voi kuitenkaan olla toivomatta että talvi (tai talviyritelmä) loppuisi jo maaliskuun alussa myös tänäkin vuonna. Go lounainen ilmavirtaus go.

Pionitilaus kasvoi puolivahingossa 40%. Uups.  Joten kuvaksi sitten yksityiskohta pioninkukan sisältä. Tämän pitäisi olla Lady Anna.

Seven year itch

Näihin aikoihin vuodesta alkaa viimeistään klassinen puutarhasyyhy iskeä sormiin. Vähän tuntuu kyllä oudolta haikailla kevättä, kun edes talvikaan ei ole kunnolla alkanut. Suunnitelmia on kyllä tehty entiseen malliin, suurisuuntaisia ja etenkin suuritöisiä, tietysti. Ensimmäinen siementilauskin tipahti eilen postiluukusta, siitä huolimatta, että taimikasvatuksen tuloksena lämpöisessä kerrostaloasunnossa on lähinnä odotettavissa hentoisia pitkäsääritaimia.

Pionejakin on jo laitettu tilaukseen, ja ties mitä tässä vielä ehtiikään. Mutta niin se vain on, jokavuotinen keväthulluus iskee yhtä varmasti kuin puutarhaähky loppukesästä.  Ja siitä ei toivu ennenkuin saa taas vetää kumisaappaat jalkaan ja lähteä etsimään puutarhasta ensimmäisiä kevätkukanneniä.

Siihen asti ei auta kuin haikailla ja toivoa että tänä vuonna pystyy hillitsemään itsensä vähän paremmin kuin edellisenä. Viisi uutta pionia, eihän se nyt vielä ole mitenkään kohtuutonta? 

Shawnee Chiefin kukinta tuli nähtyä ensimmäistä kertaa viime kesänä.

Ojasta allikkoon

Hitusen vaikeaa keksiä pitkän tauon jälkeen mitään ytimekästä "Hei, täällä taas ollaan"-otsikkoa, mutta tuo saa nyt välttää... (ja vähänkö olen pettynyt jollei joku perinteiseen tapaan välittömästi peruuta tilaustaan blogilistalla :)

Viime kesänä ilmaantui taas ulkopuolisia tekijöitä häiritsemään puutarhanhoitoa, pienen Omppusen jalkavaivoja hoidettiin sen verran, että sekä aikaansaannokset, muistiinpanot, että valokuvatodisteet olivat sangen onnettomia.

Mutta työ puutarhan parissa jatkuu, uutta alkua edustakoon pioni Nick Shaylorin nuppu, jonka kehittyminen kukaksi jäi sitten viime kesältä näkemättä [huokaus]. Vahva usko tulevaan on kuitenkin jokaiselta puutarhurinalulta vaadittava ominaisuus, eli eikun kesää odottelemaan...