Maakuntamatkailua

Viikonlopun koirareissulla tie vei Kauppilaan ja sieltä tarttui mukaan syreeni, kärhö, pioni sekä yksi daalia. Katselin sitä pionia, joka kovin ilmavan näköisesti oleili turpeessa ja kopautin sitten koko hoidon ulos ruukusta. Eihän se tosiaan ollut juurtunut vielä lainkaan, niinkuin Rea Peltolan ja Vesa Koivun erinomainen pionikirja varoitteli. Nyt on sitten kerrankin oikein lupa korkealta taholta pitää sitä ruukussa kesä :) Heppoinen turvekin vaihdettiin vähän parempaan tavaraan. Viime vuonna ostettu Edulis Superba, jota EI oltu tarkoituksella pidetty ruukussa (mutta pidetty kumminkin...) oli kasvattanut kauniin juuriston ja pääsee toivottavasti piakkoin maahan. Niinkuin kaikki muutkin ruukkuhengailijat, joita on luvattoman suuri määrä.

Puutarhassa ehdin olla vain tämänpäiväisen lomapäivän, kauniista ja lämpimästä säästä tuli nautittua lähinnä vedenkannon merkeissä. Hyvä niin, sillä seuraavat sateet (ja lumet!) näyttävät saapuvan vasta ensi viikonlopuksi.

Alla puutarhan ainoa Scilla, joka on ilmeisesti liftannut syysleimu Kirchenfurstin mukana.

Älä riko kaavaa

Pääsiäinen sujui sitten aika arktisissa merkeissä, mutta ei se puutarhointia haitannut. Kompostikehikko kolmonen saatiin aikaan ja nyt en voi edes ymmärtää miten on mahdollista pärjätä ilman kolmea. Ykkösen sulamista odottaessa puolitäysi kakkonen sai päälleen uudet kerrokset lehmänpeetä ja haravointijätettä, ja kolmonen on samaa tavaraa täynnä. Neljäs loota olisi kyllä oikeastaan kiva... Kompostoinnin ohella muutakin tuli puuhattua sen verran, että lihaksisto narisee vieläkin.

Alla lumikellojen tämänvuotinen blogiesiintyminen. Erään nimeltämainitsemattoman nelijalkaisen suorittamat syyskaivuut niiden asuinalueella olivat aiheuttaneet onneksi aika vähän häiriötä, pari hassua sipulia löytyi melkein pinnalta ja istutettiin uudelleen. Puutarhamuistiinpanoista huomasin, että kun lumikellot vuonna 2005 istutettiin, niissä oli 8 kukkaa. Viime vuonna tuloksena oli 16 ja tänä vuonna 32. Sipulien jakautumisteorioista Fibonacci vs. tuplaantuminen näyttää todisteet osoittavan vahvasti jälkimmäiseen. Ihan sama mulle, kunhan vaan lisääntyvät :)

Nollatoleranssi

Niinhän siinä sitten näyttää käyvän että pääsiäinen vietetään nollan asteen tienoilla. Projektia löytyy puutarhasta kyllä säästä riippumatta, josko vaikka vihdoin saisin otettua sahan kauniiseen käteen ja rakennettua kolmannen kompostikehikon. Vanhat kompostitkin ovat vielä umpijäässä ja sulamista ei varmasti edistä jo haravoitujen sijoitus niiden päälle.

Viime viikonloppuna rikkaruohotkin saivat kyytiä, ja kukkapenkit ovat taas hämäävän siistejä. Siellä nyt sitten väijyy viimekesäisten siementen armeija, mutta eiköhän niiden kanssa tule tänä vuonna taisteltua ihan ajallaan.

Onnistuin lahjakkaasti jättämään kameran mökille, ei siellä mitään kovin mielenkiintoista ollutkaan. Lumikello-otoksia korkeintaan, mikään muu ei vielä kuki vaikka krookuksen ja sinivuokon nuput on jo bongattu. Viimevuotista edelleen siis, tässä syklaaminarsissi Cotinga.