Täysi kymppi

Eilisen ihanan kevätpäivän jälkeen sää palasi surkeaan, mutta ei hätiä mitiä, kyllä se kevät on tulossa. Mustarastaskin näkyi jo loikkimassa metsässä; ja vaikka ilmeisesti se onkin vain osittaismuuttaja, eli niitä olisi voinut ihan hyvin nähdä koko talven ajan, se saa nyt luvan joutua listaan Narcissan viralliset kevään merkit(tm). Sinne menee myös se, että päivän pituus on Helsingissä tänään jo 10 tuntia. Se on melkein tuplasti lisää valoa vuoden lyhimpään 5h 12min suoritukseen.

Yritin kovasti etsiä hyvää kuvaa joka ei olisi narsissi tai pioni, mutta ne oli kaikki ihan meh. Pari viimeistä kesää on tuo kuvienotto jäänyt ylipäänsä hurjan vähälle muulloin kuin keväisin. Kuvien selailu edestakaisin lisäsi joka tapauksessa viherpeukalon syyhyä valtavasti, ei jaksaisi odottaa että pääsisi laittamaan sitä ja tätä ja vielä tuotakin. Tuonne pitäis päästä.

Hopeareunuksia

Tänään ei ollut yksi niistä elämän parhaista päivistä, joten Universumi päätti ilmeisesti tarjota lohdutukseksi sekä paketin, joka sisälsi kolme numeroa The Daffodil Journalia, että puutarhan kannalta hyviä uutisia: Puutarhatontun seuraksi Sannin yllätyspesueesta hankittu kisumisu Mili oli suorittanut ensimmäisen puutarhatekonsa, ja ottanut hengiltä myyrän viiden kuukauden ja neljän päivän kypsässä iässä. Pikkuinen kotiutui Itsenäisyyspäivän korvilla ja jouluna meno oli jo näin herkkää meidän Paavon kanssa. Superkiitokset Sannille hienosta kissasta :)



Daffodil Journalit on luettu jo kaikki kahteen kertaan. Niistä taitaa irrota vielä paljon inspiraatiota etenkin syksyn sipulihankintojen tullessa ajankohtaisiksi. Fragrant Rose näyttää löytyvän näyttelyvoittajien listoiltakin, eikä ihme.

You're one of my kind

Klorofyllistä löytyi tänään uusi narsissiholisti :) Ihanaa ettei minä ja Quu olla tosiaankaan ainoita narsisseihin hurahtaneita. Tosin liityin tässä vähän aikaa sitten Ameriikan ongelmaisten kerhoon, ei jaksaisi odottaa että sieltä kolahtaa kevään Daffodil Journal postilaatikkoon.

Viime syksynä jäi narsissitilaukset ulkomaille tekemättä kun rahavarat oli lähinnä suunnattu Suomen eläinlääkäreiden elinkeinon turvaamiseen. Ajattelin että siihen jäi se uusien lajikkeiden hankinta, mutta olisi vaan pitänyt uskoa kotimaisiin puutarhakauppiaisiin. Etenkin Backaksen valikoima oli niin suuri, että joitain lajikkeita jäi jopa ostamatta. Ja kun vielä Quun kanssa suoritimme narsissivaihtoa olikin uusia lajikkeita yhtäkkiä 26, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Täytyy vaan taas toivoa hartaasti että lajikkeet olisi tällä kertaa sitä mitä pitikin.

Tämäkään ei näes sitten ollut Fragrant Breeze... vaan Slim Whitman. Onhan se ihana mutta kun sitä oli jo muutenkin.

Vaan mitä sanoo sammakkomies?

Mitäs kaikkea sitä keksisikään taas kirjoittaa...

Ilmatieteen laitoksen pitkän ajanjakson ennuste lupaa koko helmikuuksi selvästi tavanomaista lämpimämpää säätä. Se on hyvä ainakin niille yli viisisenttisille narsissinnenille, jotka kotitalon eteläpäädyssä jo hojottavat. Auringon lämpövaikutus tuntui taas tänään ulkoillessa ja kevättoivo kasvaa valtaisaa vauhtia. Toivottavasti se ei ota osumaa luontoäidin puolelta vaikkapa sitten maaliskuussa.

Käydessäni kylässä katsomassa suvun pientä ihmistainta havaitsin että aivan viereen on tulossa uusi Plantagenmyymälä. Pitäisiköhän tuntea syyllisyyttä siitä, että se todennäköisesti edesauttaa vähän tiheämpien kyläilykäyntien tekemistä?

Josko sitä taas sortuisi laittamaan narsissikuvia, Pinza on soma ja pirteä.