Takaisin lapion varteen

Huomenna pitää ottaa taas lapio kauniiseen käteen ja istutella narsisseja. Syyssää on pysynyt yllättävän lämpimänä, ja jatkuva horjuminen tilojen A) "Apua, mun istutukset on kamalan myöhässä" ja B) "Apua, mä olen liian aikaisessa" välillä alkaa käydä hermoille.

Taidan yrittää ottaa rennosti ja tähdätä 13 lajikkeen maahanpanoon per päivä. Korpikankaan tilauskin on vielä tulematta (joku lajike saapui myöhässä), joten toivottavasti kotiinmennessä löytyy postin lappunen odottelemassa; muuten narsissien istutus venyy taas yhdellä viikonlopulla. No, kuten eräs viisas mies sanoo usein: Elämä on täynnä mäiskytyksiä.

Lakisääteisellä narsissitauolla esiintyy Juhannusmorsian. Soma, eikö totta?

Pet peeve

Suosikkiärsytysaiheeni, joka jaksaa ottaa päähän jatkuvasti (ja josta olen valittanut aiemminkin) on puutarhakaupan suuripiirteisyys siinä, tarvitseeko kuluttajille nyt oikeasti myydä sitä mitä väittää myyvänsä.

Ja miten on pienen kuluttajan tarkoitus tietää saiko nyt sitä mitä piti saada? Luulisi Internetin tuovan helpotusta asiaan, mutta ehhei. Nettipuutarhakaupat usein joko värittelevät itse katalogin kuvia tai luottavat kasvattajan parantelemaan kuvaan, se miltä kasvi oikeasti näyttää onkin ihan eri juttu. Kuluttajat ostavat jotain tietyllä nimellä, ja laittavat siitä kuvan nettiin: "Tässä lajike X". Ehhei, se on Y. Loistoesimerkki tästä on tämä. Kuvan narsissi ei ole Flower Recordia nähnytkään. Toinen kuva sen sijaan voi hyvinkin olla viimeisiään vetävä/oudosti valaistu FR.

Minulta meni usko jo kauan sitten ja nyt, oli kasvi pioni tai narsissi, se ei ole lajike x ennenkuin siihen on saatu vahvistusta useammasta lähteestä. Lisävaikeutta lajikkeen verifiointiin tuo esimerkiksi narsisseissa kukan värin muuttuminen sen kehittyessä. Mutta etsivä löytää, ainakin joskus.

Tietysti voisi todeta että "Rose by any other name would smell just as sweet". Pah, sanon minä. Myykää sitä mitä lupaattekin. PRKL.

Allaolevan piti olla Flower Drift, mutta eipäs sitten ollutkaan. 99% varmuudella voin kuitenkin luvata sen olevan lajike Golden Ducat.

Nälkä kasvaa syödessä

Surffailin tässä päivänä muutamana jenkkiläisten sipuleihin erikoistuneiden puutarhaliikkeiden sivuilla ja ihastelin taas narsisseja joita olisi niiiiin ihana saada puutarhaan. Iän karttuessa uskoin karistaneeni suurimman osan "Mun on ihan pakko saada toi vaate/tavara/meikki"-fiiliksistä, mutta onko ne vaan tullut siirrettyä puutarhaan?

Daffnet:issä joku mainitsi omistavansa 2500 eri lajiketta (olkoonkin että siellä ihmiset ovat tosiharrastajia/ammattilaisia). Minulla on nyt 43. Minun pitäisi hankkia noin 53 lajiketta vuodessa, jotta niitä olisi yhtä paljon silloin kun täyttäisin 80. Tilakin taitaisi loppua jossain vaiheessa, yksi vaihtoehto on tietysti iskeä naapurin isäntä, jolla sitä peltoa on useampi hehtaari :)

Pari vuotta sitten jaksoin vielä laskea paljonko rahaa kului puutarhaan, mutta sitten se jäi. Keskimäärin pihaa kohti menee 256 euroa vuodessa. Taidan olla (tältä kesältä) niillä holleilla. Ah, olen siis normaali.

Tämän vuoden kesäkukkaistutukset eivät olleet suurensuuret, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin laitoin kehäkukkaa. Oranssien joukossa piileksi tämä tapaus. Kai sitä on pakko kääntää takkinsa ja todeta ettei keltainen olekaan niin kamala väri.

The best laid plans of mice and men

Suuri Narsissien Istutuspäivä on takana. Saldo: 13 lajiketta istutettu, 26 istuttamatta. Aaaaaargh. No, ensi viikonloppuna ehtii vielä. Pakko ehtiä.

Luonnollisesti unohdin myös kaikki huolella tehdyt istutussuunnitelmat kotiin, ja muisti kun on hatara niin jo kolmeatoista lajiketta sijoitellessa tuli tehtyä pari virhettä. Huihai.

Alla kerrankin jotain muuta kuin narsissi: toinen suosikkisipulikasvini gladiolus ja tämän vuoden ainoa lajike Bono's Memory. Tavoitteena on säilöä ainakin kesän aikana kehittyneet vauvasipulit ja kasvattaa niistä isoja kauniita sipuleita. Kukintaa saa odotella pari vuotta, mutta jos puutarhanhoito jotain opettaa niin kärsivällisyyttä.

Imperiumin vastaisku

Suuri Narsissien Istutuspäivä(tm) lähestyy ja ei ole hajuakaan mitä laittaa minnekin. Ja missä hitossa kuppaa Korpikankaan tilaus?

"Virallinen" suositus siitä, miten kauas toisistaan narsissit pitäisi istuttaa on jossain 20 sentin hujakoilla. Ei nimittäin tapahdu. Ensinnäkin nehän näyttää ihan surkeilta yksikseen. Toisekseen minulta ei löydy hervotonta peltoa johon niitä istutella noin 10 sipulia per neliömetri. Mieluummin nostan ne ylös tilan loputtua parin kolmen vuoden välein ja laajennan narsissialueita hitaasti. Ja pääsen samalla hipeltämään sipuleita. (Outo? Minäkö? JepJep.)

Sijoittelussa taidan pyrkiä samanlaiseen värien kontrastiin kuin alla olevassa kuvassa. Siinä kuluukin hetki tai pari kun yrittää koordinoida nelisenkymmentä lajiketta optimaaliseen järjestykseen valkoiset ja keltaiset vuorotellen ottaen vielä huomioon torven värin ja onko lajike torvinarsissi/isotorvinen/kerrottu.

Onneksi satun olemaan sopivalla tavalla hullu.

Jedin paluu

Poissaolot on oltu poissa, kaikesta koetusta voin suositella lämpimästi New Yorkia ja Karibiaa, Miamia ja pahaa flunssaa en :) Mutta ei siitä sen enempää.

Puutarhaa en ole nähnyt kuukauteen kuin vilaukselta, tosin piakkoin siellä tulee vietettyä runsaastikin aikaa, kun pitää kaivaa maahan noin 600 koloa ja istuttaa jokaiseen narsissi. Narsissimäärän järkevyyttä tuli pohdittua myös eilen, kun kannoin noin 15 kiloa narsissinsipuleita kotiin postitoimistosta. Miksen minä voi pitää jostain pienemmästä ja kevyemmästä lajista? Lumikelloja tuli ajateltua hellästi joka kerta kun laatikko meinasi tipahtaa käsistä.

Mutta kaikki vaiva on sen hetken arvoista kun ensimmäiset nenät putkahtaa näkyviin huhtikuun alussa. Varmasti. Täytyy muistaa ajatella sitä kun usko menee viimeistään kolon 300. kohdalla.