Viherpeukalo keskellä kämmentä

Viikonloppupuutarhurin jorinoita / Musings of a weekend gardener

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2005

Suo, kuokka ja minä

En ole koskaan saanut lasta, mutta voisin kuvitella synnytyksen jälkeisen tunteen olevan samanlainen kuin nyt: Totaalisen väsynyt, täydellisen onnellinen ja mielettömän ylpeä aikaansaannoksesta.

Mitä minä tein? Tulin, näin ja voitin. Sekä sain istutettua kaikki ruukkupionit, jotka tekivät erinomaisesti yhteistyötä olemalla kaikki kahdeksan hengissä.
(Plus yhden, mutta siitä ei kerrota kenellekään...)


Alla siis pionipenkki, jonka pinta-ala lisääntyi tällä kertaa kolmasosalla. Viime kesänä luovutin mahdottomalta tuntuvan urakan edessä. Revanssiottelu meni sitten minulle 6-0.

Ja jokainen kuvassa näkyvä kivi on omin käsin, ikiaikaisella suomalaisella sisulla, apuna vain rautakanki ja omien käsien voima, väännetty penkin tieltä ylös. No okei, tarvitaan myös yksi mies. Joka on melkein seitsemänkymmentä. Kiitokset isille!

Kahdeksas ihme

1 Comments:

At 17 toukokuuta, 2005 14:01, Blogger Sanni said...

Luulin että mun piha on jotenkin kivinen, mutta...!!??Kivet on kyllä ihania ja niitä pitää olla, mut ei tietenkään siellä missä pitää olla pionipenkki.

 

Lähetä kommentti

<< Home