Suo, kuokka ja minä

En ole koskaan saanut lasta, mutta voisin kuvitella synnytyksen jälkeisen tunteen olevan samanlainen kuin nyt: Totaalisen väsynyt, täydellisen onnellinen ja mielettömän ylpeä aikaansaannoksesta.

Mitä minä tein? Tulin, näin ja voitin. Sekä sain istutettua kaikki ruukkupionit, jotka tekivät erinomaisesti yhteistyötä olemalla kaikki kahdeksan hengissä.

(Plus yhden, mutta siitä ei kerrota kenellekään...)

Alla siis pionipenkki, jonka pinta-ala lisääntyi tällä kertaa kolmasosalla. Viime kesänä luovutin mahdottomalta tuntuvan urakan edessä. Revanssiottelu meni sitten minulle 6-0.

Ja jokainen kuvassa näkyvä kivi on omin käsin, ikiaikaisella suomalaisella sisulla, apuna vain rautakanki ja omien käsien voima, väännetty penkin tieltä ylös. No okei, tarvitaan myös yksi mies. Joka on melkein seitsemänkymmentä. Kiitokset isille!