Ei mitään sanottavaa
Puutarhasta bloggaaminen on minulle siten vaikeaa, että puutarhani ja blogin välinen matka on noin 124 kilometriä. Kaikki vuodatukset päätyvät reaaliajassa puutarhapäiväkirjaan ja tietokoneen ääreen palatessa mieleen ei joskus tunnu nousevan mitään erityistä. Päiväkirjan merkinnätkään eivät yleensä parin päivän viiveellä tunnu mainitsemisen arvoisilta.
Alla viime viikon maanantaina kuvattu kevään ensimmäinen valkovuokko. Kuvan saaminen vaati maassa rähmällään makaamista muurahaisten joukossa. Onnistuneita kuvia kaksi kahdestakymmenestä. Sitkeys palkitaan. Myös puutarhassa.
3 Comments:
Vuokot on hurmaavia... Luulin jo että maa on sinut nielaissut, kun ei postauksia näkynyt. meillä on jonain vuonna ollut niin järkkyjä myyrän koloja, että maa olisi voinut todella nielaista koko puutarhurin!
Niin kauniita kuvia sinulla, niiden katselu on suorastaan terapiaa :-) tekevät niin hyvää!
Ja todella terapian tarpeessa taidan olla kun oman nimimerkinkin kirjoitan väärin... (oikeasti vain väsynyt työpäivän jälkeen)
Lähetä kommentti
<< Home