Sitä saa mitä tilaa, vai saako?

Pionivalinnat on tehty, nyt ei tarvita kuin puutarhamobiili alle ja nokka kohti kauppaa. Ja jokaiselle valinnalle on vielä varmuuden vuoksi kakkos- ja kolmosvaihtoehdotkin. Niitä ei tietenkään voi kertoa etukäteen, muuten kaikki valtavat ihmislaumat jotka lukevat tätä blogia juoksevat ostamaan ne loppuun ja minä jään ilman :)

Minua muuten ottaa aivoon normipuutarhakauppojen tapa myydä pioneja lajikkeena "vaaleanpunainen" tai "punainen". Täytyy tunnustaa, että Sarah B tuli ostettua moisella nimikkeellä herran vuonna 2001, mutta nyt niskakarvat nousee pystyyn silkasta ajatuksestakin. Katoaakohan nimilappu jossain matkan varrella kasvattajalta puutarhamyymälään, vai eivätkö myymälät jaksa uskoa että ihmisiä kiinnostaa? No se, että niitä on sellaisenaan kaupan riittää kyllä todistamaan sen, että niitä ostetaan.

Onneksi on puutarhaliikkeitä, jotka myyvät lajikenimillä. Mutta niistäkin ostaessa ei auta muu kuin toivoa, että saa mitä luulee ostavansa. Kasvattaja voi huijata välikättä tai välikäsi puutarhamyymälää. Ja joka vaiheessa voi pioni päätyä väärään pinoon tai saada virheellisen etiketin. Pellosta penkkiin on pitkä matka.

Ihan ensimmäinen kuva mitä laitoin koko blogiin oli Mount Hood, mutta jokin tässä keltaisen sävyssä on vaan on niin kaunista.