Suomalaisen työn päivä
Pääsin taas olemaan orja puutarhalle. En uskalla edes kuvitella kuinka monta litraa kannoin vettä narsisseille sun muille. Ritarinkannukset ainakin riemastuivat vedestä ja kasvoivat kaksinkertaisiksi välittömästi (=kahdessa päivässä). Haravointikin tuli loppuunsuoritettua.
Jokasortin perhosta lenteli ympäriinsä (sitruuna-, neito- ja nokkos-), ja vuokot olivat kukassa (sini-, valko- ja kelta-). Luonto on vielä ruskeasävyinen, hyvintähdätty keväinen sade saisi varmaan aikaan vihreän räjähdyksen. Vaan kun ilmatieteenlaitosmies lupaa vaan lämpöä. On tämä elämä kovaa.
Alla on puutarhasta löytynyt yllätys, joka ilmeisesti liftasi lumikellojen mukana. Joku tätä lukeva toivottavasti ilahduttaa kertomalla mikä se on :)
4 Comments:
ihme on tapahtunut, kukan nimi putkahti itsestään mieleeni, se on posliinihyasintti
Aah.. vettä. Itsekin kaatelin kannusta jonkin verran, mutta ilmeisesti tehovaikutus narsisseille ja tulppaaneille tulisi vasta kunnon vesikylvyn jälkeen.
Löysin päiväliljojeni seasta lehtokotiloita (apua!) ja hankkiuduin niistä pikimmiten eroon. Inhat etanat puutarhassa eivät tiedä mitään hyvää.
Mietiskelen tässä, että koska se kirottu kirvakausi taas alkaa. Viime kesänä kirvat pommittivat pientä kääpiöomenapuutani. Aina kun se sai lehtiä aikaiseksi, niin kirvat hyökkäsivät ja lehdet käpristyivät. Onko nyt jo liian myöhäistä kevätmyrkyttää?
On se posliinihyasintti.Ihana. Yritin kasvattaa karukkotontillani niitä(kin)huonolla menestyksellä. Oikeassa puutarhamullassa ne kai leviävätkin kauniiksi matoksi.
Harmi, ettei ihmiset näe posliinihyasintin kauneutta. Tuossa kuvassa se kauneus kyllä tulee esiin. Kiitos kuvasta :)
Lähetä kommentti
<< Home