Pronssi & Finaali

Viime viikonloppu oli sen verran viileä, että laiskotteluksihan se meni. Perussiivous, eli nurmikon leikkuu ja isompien rikkaruohojen napsiminen tuli sentään tehtyä. Tämä on niitä kriittisiä aikoja, jolloin yksikin laiskotteluviikko johtaa siistin puutarhan muuttumiseen villiksi viidakoksi. Joka ainoa vuosihan niin tietysti käy, mutta kevään tässä vaiheessa voi vielä teeskennellä että "Ei tänä vuonna"... :)

Halla ei ollut tehnyt pahemmin tuhojaan, uudet kärhöt, joista olin vähän huolissani ei olleet moksiskaan, ja vanhat, jotka oli vasta aloittelemassa kasvua oli selvästi riemastuneet saadessaan ylleen suojaksi minikasvihuoneet = 5 litran muovisen vesipullon, josta oli pohja leikattu pois. Lopullinen totuus selvinnee viikonloppuna, hallat lienee onneksi loppumassa ainakin toistaiseksi.

Tälle kuvalle ei ehkä tule parempaa hetkeä käyttää, eli tässä narsissi Finland.

Aina eteenpäin

Kohta lähden taas puutarhaan katsomaan mitä tuhoja miinusasteet on saaneet aikaan. Tarkat puutarhamuistiinpanot löytyy vuodesta 2002 lähtien (valitettavasti joiltain vuosilta vain keväiltä), ja tänä aikana on ainakin kahdesti halla iskenyt toukokuussa pahasti. Aina on puutarha siitä selvinnyt, mutta kun lajikirjo kuitenkin on kasvanut tasaisesti vuosien varrella, niin ikäviä yllätyksiä hallankestävyyden suhteen voi olla tiedossa. Mutta puutarhanhoito on niinkuin elämäkin, välillä ylä- ja välillä alamäkeä.

Tähän postaukseen sopiikin kuin nenä päähän narsissi Sempre Avanti.

Matoa koukkuun

Puutarhassa oli viime yönä pakkasta. Aamulla en ehtinyt tehdä kuin lyhyen kierroksen ennen kuin piti lähteä kotia kohti, mutta vähän nuupsallaan olevia liljoja lukuunottamatta kaikki näytti hyvältä. Mustikka oli juuri ehtinyt kukkaan, ja enemmän kuin puutarhan vaurioita pelkään mustikkasadon puolesta. Mikään ei ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito, paitsi mustikat?

Narsisseista kaikki mattimyöhäisetkin kukkivat. Joskus aiemmin mietin että pitäisikö niiden suhteen yrittää erikoistua johonkin, lähinnä sen takia, että jonkun vuoden kuluttua alkaa samalla hankintatahdilla käytössä olevan puutarhamaan narsissipitoisuus olla aikas suuri. Tämän kevään ihanaa väri-, muoto- ja kokokirjoa katsellessa totesin, että näh, taidan jatkossakin ostaa kaikki lajikkeet jotka tulevat vastaan. Puutarhaliikkeet saa jatkossakin viritellä sipuliansansa, lupaan uida niihin ihan yhtä vauhdikkaasti kuin ennenkin.

Suzyyn sorruin viime syksynä.

Lomailua?

Josko tähän nyt taas yhden narsissikuvan ehtisi heittää ennenkuin lähtee puutarhaan katsomaan onko narsissien kukinta jo melkein ohi. Mitäköhän muuta sieltä jo mahtaakaan löytyä... Töitä ainakin; Nurmikko varmaan tarvitsee jo leikkausta, mistä tietysti tulee myös ruokaa aina ahneelle kompostille. Kasvimaatkin voisi varmaan jo kääntää. Rikkaruohotaistelua, kastelua, ehkä jonkin uuden suunnitellun penkin kaivuun aloitus.

Työlista lienee lähes loputon, mutta tähän aikaan vuodesta on helppo olla intoa täynnä. Se on onni se, tässä Narsissi Fortune.

Älkää tehkö tätä kotona

Narsissien suhteen on jopa yksi asia, joka ärsyttää vielä enemmän kuin se, että lajike osoittautuukin vääräksi: Se että pussukkaan on ilmeisesti arvottu sipulit ihan satunnaisesti isosta kasasta, jossa on vähän jokaista sorttia. Huippusuoritus tällä saralla on tähän mennessä ollut Golden Harvestin nimellä myyty viiden sipulin pussukka, josta yksi oli GH, toinen Dutch Master, ja loput sitten jotain tunnistamatonta keltaista isotorvista.

Kun tuo soppa on muhinut maassa vuosia ja narsissien tapaan reippaasti jakaantunut vuosien mittaan, niin ei muuten ollut hauskaa viikonloppuna yrittää erotella lajikkeita vihdoin erilleen toisistaan. Toivottavasti meni jaotus oikein, sillä en ole yhteenkään hullumpaan puutarhatyöhön vielä törmännyt kuin kukkivien narsissien siirtely.

Jälkikäteen pääsi onneksi istuskelemaan soman narsissin viereen tuulettamaan hermoja. Tässä on Jetfire.