Paratiisin porteilla

En ole koko viherpeukalourani aikana nähnyt puutarhaani näin aikaisin keväällä.

Pääsiäisen aikainen ajankohta otti päähän etukäteen: Kaksi lomapäivää menossa ihan hukkaan puutarhan ollessa vielä talviunessa. Olin väärässä, oli todella hienoa nähdä lumen sulavan päivä päivältä ja kevään hiipivän yhä lähemmäksi.

Minun puutarhani on pieni pala paratiisia, oli se lumen peitossa tai vihreä keidas.

Kuviakin tuli otettua, mutta tänään vielä viimevuotinen otos: Narsissi Spellbinder.

As God is my witness...

Eilen tarkistin viime vuodelta ylijääneiden siemenien määrän ja laadun. Niitä oli suunnilleen vähän vähemmän kuin rekkakuormallinen. Niinpä tein pyhän päätöksen olla ostamatta yhtään tänä vuonna. Sama taimien suhteen.

Siivotussa vihannesmaassa näes asuu tilapäismajoituksessa joukko pioneita. Olisi varsin sopiva rangaistus, jos ne olisivat kaikki heittäneet henkensä. Tai kasvituomioistuin tuomitsisi minut pioninpitokieltoon.

Puutarhanhoidossa on vaarallista ottaa liikaa lautaselle. Siitä seuraa vain se, että kukkapenkit kasvavat rikkaruohoa ja puutarhuri makaa apaattisena riippumatossa. Vaikka mistä minä sen voisin tietää, olen vain kuullut että niin voi käydä, tietysti.

Tässä helmililjat ja kimalainen.

Vihreänä kateudesta

Liiallinen puutarhalehtien lukeminen saa aikaan masennusta. Ainakin brittilehtien. Suomalaisissa lehdissä esitellään lähinnä tylsiä rivaripihoja, mutta oi sitä kauneutta, mikä on tuloksena kun puutarhanhoidon ilmeisesti äidinmaidosta omaksuva kansakunta iskee sormensa multaan.

Sitä voi tietysti vakuutella itselleen, että lehtien kuvat edustavat vain sitä kaikkein parasta puutarhojen kermaa. Ja kyllä sitä täälläkin, jos olisi yhtä suotuisa ilmasto. Tikahtukoot Golf-virtaansa.

Tässä kerrottu narsissi Replete.

Voihan räkä

Yhden päivän työekskursion jälkeen onkin taas hyvä jäädä kotiin sairastamaan. Not.

Tällä kertaa väsyttää huomattavasti enemmän kuin edellisellä sairauskierroksella, joten leiskan korjailun sijaan taidan siirtyä sänkyyn lepäämään ja lukemaan vanhoja Gardeners' World -lehtiä.

Jatketaan narsissilinjalla lähestyvän Pääsiäisen kunniaksi. Tästä kuvasta näkyy hienosti Ice Folliesin alku- ja lopullinen väritys. Keskellä Carltoneita.

Kevättä ilmassa

Eilen olin kuulevinani ensi kertaa kevään kauneimman äänen. Kirpeässä pakkasillassa kuului kaukaa mustarastaan laulu. Kotitalon päädyssä näkyvät narsissinnenät jo toista viikkoa, mutta niitä ei lasketa. Ennenkuin ensimmäinen pilkistää ihkaomassa puutarhassa, kevät ei ole oikeasti alkanut.

Merkkejä on kyllä ilmassa, Ilmatieteen laitoskin veti takaisin surkean tarjouksensa jäätävästä tihkusta ja myy tällä hetkellä räntäsadetta. No, minä ostan.

Blogilla on ainakin yksi oikea lukija. Aaltoja! (kirjaimellisesti).

Sen kunniaksi tällä kertaa: Tahiti.

Odotettavissa jäätävää tihkua

Ilmatieteen laitos on tehnyt ensimmäisen ennusteen kiirastorstaille. Arvattavissa olevasta syystä ennuste ei saanut tämän puutarhurin sydäntä läpättämään.

Jotain hienoa on silti odotettavissa, laajoista etsinnöistä huolimatta puutarhapäiväkirja on kadoksissa ja voin olettaa pääseväni taas sen äärelle torstaina.

Puutarhassa tapahtuu aivan liian paljon, jotta kaikki voisi pysyä muistissa. Mitä istutettiin ja minne, milloin näkyi ensimmäinen perhonen tai kukki ensimmäinen pioni. Jokainen häthätää raapustettu merkintä on kullan arvoinen tiedonlähde vuoden kuluttua.

Alla vaihtelua narsissikuviin: Kevättähdet 18. Huhtikuuta.

Siihen on neljä viikkoa. Neljä.

Kunnes toisin todistetaan

Eilisen hengessä jatketaan.

Kun puutarhuri on edennyt puutarhurin opintokaaren (jolla ei liene loppua) ekaluokalta ainakin tokalle, iskee tarve tietää mitä kaikkea puutarhassa kasvaa. Ihan tarkalleen.

Harkittujen hankintojen osoittautuminen ihan joksikin muuksi tarpeeksi monta kertaa on istuttanut puutarhurin sydämeen epäilyksen. Niinpä silloinkin, kun narsissipussin kuva suunnilleen vastaa lopputulosta, puutarhurinalku etsii netistä kuvia ja tihrustaa tarkasti josko tämä kuva nyt voisi varmistaa, että lajike on sitä mitä pitikin.

Kuvia kyllä löytyy. Lähinnä postimerkin kokoisia ja suttuisia. Selvästi sama kuva monesta eri myyntiluettelosta sateenkaaren kaikkiin väreihin sävytettynä.

Ja sekös puutarhuria ärsyttää.

Alla Pink Pride. Kunnes toisin todistetaan.

Caveat emptor

Sairauden yhä kangistamana ryhdynkin seuraavaksi marisemaan.

Aihe: Puutarhabisneksen tapa myydä ihan mitä sattuu puolet ajasta. Tällä kertaa valituksen kohteena suosikkini narsissit.

Sitä luulisi, että jos pussissa lukee Barrett Browning, niin sisältönä olisi kyseinen lajike. Mutta ehhei, se tarkoittaakin sitä, että kaikki 20 sipulia ovat lajiketta Flower Record.

Professor Einstein? No ei TIETENKÄÄN; vaan Ice Follies.

Kummasti myös väärällä nimellä myytävät lajikkeet tuntuvat olevan niitä kaikista yleisimpiä ja tehokkaimmin lisääntyviä. Nauravatkohan ne Hollannissa katketakseen pakatessaan Carltonin sipuleita muiden lajikkeiden pusseihin? Valittaako kukaan edes koskaan? Vai onko keskimääräiselle ostajalle ihan sama tuleeko pussista valkoisia tai keltaisia?

Tässä kuitenkin harvinaisuus, Delibes, joka oli oikeasti... Delibes.

Sairasta menoa

Mikäs sen parempaa tekemistä sairastaessa kuin jatkuva teen juonti ja viimevuotisten puutarhakuvien viilailu nettiin laittoa varten.

Alla viime vuodelta kuvat Mount Hood- narsissista juuri avautuneena sekä lopullisessa värityksessä.

Kevään odottelua

Ulkona on poskettoman kylmä ja kevät ei ole vielä edennyt senttiäkään. Netistä joutuu lukemaan kuinka narsissit kukkivat jo ympäri pohjoista pallonpuoliskoa :( Viime vuoden puutarhakuvien katselu saa sormet syyhyämään. Pääsiäinenkin on tänä vuonna huonoon aikaan; puutarhassa ei vielä voi tehdä juuri mitään, jollei nyt uskomaton lämpöaalto pyyhkäise yli Suomen ensi viikolla ja sulata lumia silmänräpäyksessä.

Mutta ehkä se siitä, blogi on valmiina odottamassa pikkuisia narsissin ja pionin neniä :)