Viimeistä viedään

Alania päivittäin katsellessa on todella tullut huomattua se, miten erilaiset puutarhointiolosuhteet Suomessa ja Englannissa on. Etanoiden aiheuttamista haitoista keskimääräiseen maanlaatuun. Puhumattakaan ilmastosta, joka siellä sallii siementen istutuksen maaliskuussa, ja täällä... Not so much.

Puutarhoinnin oppitunneista tuli myös mieleen joskus aiemminkin pohtimani ajatus: Kuinka suuri osa puutarhoinnin virallisista totuuksista perustuu vain yhden maan oloihin, tai joskus kehittyneihin tottumuksiin, joista on sitten tullut se ainoa oikea tapa tehdä asioita? Jossain puutarhaohjelmassa näytettiin kerran vierekkäin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan leikattua ruusupensasta ja sellaista, joka oli vain hurautettu päältä tasaiseksi pensasleikkurilla. Arvatkaas kumpi kukki komeammin?

Tänään tulee muuten viimeinen jakso How to be a gardenerin ykkössarjasta. Huomisesta alkaen tulee kakkossarja. Elämä on yhtä juhlaa :)

Jämäkuvia viime keväältä, metsä(?)orvokki kasvamassa ruoho- ja mustikanvarsipöheikössä.